Yksittäisiä kilpailuja tulee vastaan sieltä täältä, mutta on myös sivustoja, jotka kokoavat avoimia hakuja ja kilpailuja yhteen paikkaan. Tällaisia sivuja ovat mm. Epilogi - Jälkisanat ja Kirjoittaminen.fi. Tiedätkö sinä muita koontisivuja? Jos tiedät, vinkkaa kommenteissa!

Yksi tällä hetkellä avoinna oleva kirjoituskutsu on Työväenkirjaston ystävien Kapinarunokutsu.

Ja koska kapina on mehukas aihe, ajattelin pysähtyä sen äärelle tänään.

Mitä on tämän päivän kapina?

Kapinasta tulee helposti mieleen vastustaminen: jotakin vastaan asettuminen, jonkin asian kyseenalaistaminen, äänen korottaminen silloin, kun pitäisi ehkä vaieta. Mutta kapina voi alkaa myös toisesta suunnasta.

Kapina voi alkaa kysymyksellä “Mitä haluat puolustaa?”

Mikä on sinulle niin tärkeää, ettet halua antaa sen muuttua, kadota tai tulla ohitetuksi?

Kapinarunokutsussa pyydetään kirjoittamaan siitä, millaista kapinaa juuri nyt tarvitaan. Kapina voi liittyä epäoikeudenmukaisuuteen tai vallan väärinkäyttöön, mutta yhtä hyvin se voi olla vastarintaa näköalattomuutta tai pessimismiä vastaan. Kapinan ei tarvitse olla kokoaan suurempi. Ehkä haluat puolustaa lapsen oikeutta pitkästyä. Aamu-unisten oikeutta nukkua. Sitä, että joku vastaa puhelimeen eikä lähetä ääniviestiä. Metsää, jossa olet kävellyt lapsesta asti. Oikeutta olla saamatta mitään aikaan.

Kirjoita siitä, mitä puolustat

Vaikka et olisikaan kiinnostunut kirjoittamisen kilpailuasetelmasta, heittäydy silti viikon Kirjoitusharjoitukseen. Valitse yksi asia, jota puolustat.

Älä aloita kertomalla, miksi se on sinulle tärkeä. Mene suoraan tilanteeseen, jossa joku uhkaa viedä sen pois.

Mitä tapahtuu?

Kuka tai mikä uhkaa?

Mitä henkilöhahmosi tekee?

Ja ennen kaikkea: mitä sinä/hän huomaa puolustavansa vasta siinä hetkessä, kun sen menettäminen tulee mahdolliseksi?

Kirjoita valitsemastasi aiheesta vapaasti. Älä mieti vielä, onko tekstistä runoksi tai kilpailuun lähetettäväksi. Kirjoita ensin jotakin, jota et halua päästää katoamaan.

Kas, olet ehkä jo vähän kapinoinut.

Jos syntyneestä tekstistä tuli sellainen, jonka haluat lähettää maailmalle, Kapinarunokutsu on avoinna 6.10.2026 asti. Kutsuun voi lähettää enintään viisi runoa.

Kirjoittamisen iloa päivääsi!
Tiina

Päivätyöni ammattikorkeakoulun lehtorina on hetkellisesti täyttänyt koko kalenterini ja tyhjentänyt luovan mieleni. Lukuvuoden alussa on monta liikkuvaa osaa, ja yritän hallita niitä juuri nyt. Siksi tänään on vuorossa lyhyempi Kirjoitusharjoitus, jonka teemana on tykätty alkuvirke.

Haluatko hypätä ihmissuhteiden syvään päätyyn? Kas tässä:

En muista enää, miksi valehtelin, mutta…

Hän pyysi minua lupaamaan yhden asian. Lupasin, vaikka tiesin…

Jälkikäteen ajattelen, että juuri siinä hetkessä olisi pitänyt lähteä.

Vasta paljon myöhemmin tajusin, miksi hän oli pyytänyt minua mukaan.

Vai haluatko olla tänään jonkin oudon äärellä? Ehkäpä näistä lähtisi syntymään sellaista tekstiä:

Joka tiistai joku jätti oven auki.

Sinä päivänä lintu lensi sisään väärästä ikkunasta.

Talossa oli yksi huone, josta ei koskaan puhuttu.

Kun heräsin, keittiössä paloi valo.

Vai pohditko tänään valintoja ja niiden seurauksia? Kenties näiden avulla:

Sinä iltana tein päätöksen, jonka kanssa joutuisin elämään loppuelämäni.

Olin jo sanonut kyllä, vaikka tiesin tarkoittavani ei.

Olin luvannut itselleni, etten tekisi sitä enää koskaan.

Oli minun vuoroni päättää.

Mitä kynästäsi tai näppäimistöstäsi lähti liikkeelle?

Kirjoittamisen iloa torstaihisi. Ensi viikkoon!
Tiina

Majava ei rakenna patoa ärsyttääkseen mökkiläistä. Se rakentaa sen, koska pato tekee ympäristöstä sille sopivan. Hiiri ei tiedä, että piharakennus kuuluu ihmiselle, eikä puu ymmärrä kasvavansa liian lähellä talon perustuksia. Luonto toimii omilla ehdoillaan, ja ihminen joutuu päättämään, mitä tekee asialle.

Syntyy kiinnostava konfliktin asetelma: Ihminen haluaa asiaa X, mutta jokin luonnossa estää häntä saavuttamasta sitä. Vastakkain eivät siis välttämättä ole kaksi ihmistä, joilla on erilaiset tavoitteet, vaan ihminen ja jokin, joka ei edes tiedä osallistuvansa konfliktiin.

Kun suunnitelma ei mene niin kuin pitäisi

Luonnon ja ihmisen vastakkainasettelu voi olla kiinnostava siksi, että ihminen joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa. Olemme tottuneet suunnittelemaan ympäristöämme: rakennamme taloja, raivaamme metsiä, ohjaamme vettä, istutamme puutarhoja ja päätämme, missä eläimet saavat liikkua. Puhisemme, miten me vielä hoidamme tämän kuntoon, ja luonto vastaa Hold my beer.

Luontoon voi liittyä myös tunteita ja ajan kerrostumia. Ajatellaan esimerkiksi vanhaa puuta, joka kasvaa liian lähellä taloa. Sen juuret ovat alkaneet nostaa terassin lautoja ja rakennusalan ammattilainen suosittelee puun kaatamista. Päähenkilö tietää, että ratkaisu olisi järkevä. Mutta puu on istutettu silloin, kun hän oli lapsi, ja se on kasvanut hänen elämänsä mukana. Tuota muistellessa kysymys ei enää olekaan vain puusta.

Mitä päähenkilö oikeastaan joutuu menettämään, jos puu kaadetaan? Ja mitä tapahtuu, jos hän päättääkin jättää puun paikalleen?

Samalla tavalla konfliktia voi lähestyä myös eläimen kautta. Mökin lattian alle muuttanut hiiriperhe voi olla toiselle ihmiselle harmillinen vieras, joka pitää saada pois, kun taas toinen alkaa seurata sen elämää ja kiintyä siihen.

Näissä tilanteissa kiinnostavaa on se, ettei vastakkain tarvitse asettaa hyvää ja pahaa. Molemmilla voi olla perusteltu näkökulmansa. Ihminen tarvitsee tien, majava tarvitsee padon. Ihminen tarvitsee talonsa, puu tarvitsee kasvaa. Ihminen haluaa pitää puutarhansa, peura haluaa syödä.

Konflikti syntyy siitä, ettei kaikkien tarpeita voi toteuttaa yhtä aikaa.

Luonto ei tarvitse pahaa tarkoitusta

Kirjoittaessa kannattaa myös unohtaa ajatus siitä, että luonnon pitäisi olla tarinassa vihollinen. Kiinnostavampaa on, jos luonto vain toimii niin kuin se toimii. Se ei tunne päähenkilön suunnitelmia eikä välitä niistä, eikä se myöskään yritä voittaa ihmistä. Se voi tehdä konfliktista jopa vaikeamman. Päähenkilö ei voi neuvotella luonnon kanssa samalla tavalla kuin toisen ihmisen kanssa. Hän voi yrittää hallita tilannetta, mutta samalla hän joutuu hyväksymään, ettei kaikkea voi hallita.

On myös hyvä pysähtyä miettimään, kumpi oikeastaan tunkeutuu kumman alueelle. Jos ihminen rakentaa mökin metsään ja pari vuotta myöhemmin myyrä kairaa koko pihan täyteen koloja, onko eläin tullut ihmisen alueelle vai ihminen myyrän alueelle? Ehkä luonnon ja ihmisen konfliktissa kiinnostavinta onkin se, että näkökulmaa vaihtamalla koko tilanne voi näyttää erilaiselta.

Kirjoitusharjoitus: ihminen vastaan luonto

1. Valitse ensin jokin luonnonilmiö, kasvi tai eläin, joka aiheuttaa päähenkilölle ongelman.

2. Anna päähenkilölle tavoite, jonka luonnon toiminta tekee vaikeaksi. Hän voi esimerkiksi yrittää myydä taloa, korjata mökkiä, pitää puutarhan kunnossa tai päästä tiettyyn paikkaan tiettynä aikana.

3. Kirjoita kohtaus, jossa ongelma tulee näkyväksi. Älä tee luonnosta pahantahtoista. Anna sen toimia omalla logiikallaan ja keskity siihen, miten ihminen reagoi.

   Voit jatkaa harjoitusta kysymällä itseltäsi, mitä päähenkilö voisi menettää, jos hän ratkaisee ongelman omalla tavallaan. Jos puu kaadetaan, mitä se merkitsee hänelle? Jos pato puretaan, kuka siitä kärsii? Jos myyrät häädetään, miksi joku toinen haluaisikin sen jäävän?

4. Kokeile myös vaihtaa näkökulmaa. Kirjoita sama tilanne ensin ihmisen näkökulmasta ja sen jälkeen luonnon näkökulmasta. Mitä tapahtuu tarinalle, jos lukija saa tietää, että se, minkä ihminen kokee häiriöksi, onkin toisen olennon näkökulmasta täysin tavallista elämää?

Luonto voi olla tekstissä vastavoima ilman, että siitä tehdään vihollista. Ehkä joskus kiinnostavin kysymys onkin se, kumpi joutuu lopulta sopeutumaan: ihminen vai ympäristö.

Kirjoittamisen iloa!

Ensi viikkoon,
Tiina

PS. Ajatus tekstiin syntyi katseltuani koko kesän puolisoni taistelua vanhan kesämökkimme pihassa olevan ruusupuskan kanssa. Aseina on ollut kaikkea kuokasta bensaan, enkä ole varma, kumpi lopulta voittaa sodan. Kun lähdemme sunnuntaisin mökkipihasta, minusta tuntuu, että ruusupuska hihittelee ja vahvistuu perjantaihin mennessä. Minä näen ihminen vs. luonto -aiheessa aineksia hyvään komediaan. Kiinnostaisi tietää, mikä tekstin laji sinulle siitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Valitse itsellesi sopiva asetelma. Esimerkiksi suuren surun keskellä muistellaan elämän onnellisinta hetkeä.

Puolison sairaalasängyn vierellä tartutaan kaksin käsin kiinni muistoon onnesta, joka joskus yhdessä jaettiin

Hautajaisissa näytetään, millaisia olivat ilon hetket matkaan saatetun kanssa

Vai haluatko kääntää asetelman toisin päin ja katsoa onnesta käsin sitä, mistä selvittiin?

Jos lapsuudessaan on elänyt keksellä ennalta-arvaamatonta kaaosta, voi aikuiskertoja peilata nykyistä turvaansa menneisyyteen. Hän, joka muistaa, miltä tuntuu mennä nälissään nukkumaan, arvostaa aivan eri tavalla täyttä jääkaappia.

Yhdistä siis tänään vastakohdat samaan lukuun. Toinen on nyt, toinen oli joskus. Ehdotan, että vuorottelet tunnetiloja. Palaa menneisyyden muistoista nykyhetkeen, ja liu’u taas sopivassa kohdassa takaisin. Kaksi erilaista tilannetta voivat liikkua tekstissäsi sulavasti kuin aaltoileva meri.

Olisi kiva kuulla, mitkä vastakohdat paritit! Jätä kommenttisi ja kerro. Jos rohkenet, jätä pala syntyneestä tekstistä luettavaksemme.

Kirjoittamisen iloa,
Tiina

Mitä sinä teet tai mitä tarinasi henkilö tekee? Mikä on sinulle tai hänelle hemmottelua? Mistä tulee tunne, että nytpä elellään hetki herroiksi?

Hemmottelu ei ole vain nautinnon kuvaamista, vaan ikkuna henkilöhahmon identiteettiin ja siihen, millaisen elämän hän uskoo ansaitsevansa.

Ehdotan, että yhdistät tähän juuri tilipäivän, taloudellisen ulottuvuuden. Ajattelen, ettei hemmottelu oikeastaan kerro rahasta vaan siitä, mitä ihminen tavoittelee. Tai ehkä vielä kiinnostavammin: mitä hän kuvittelee tavoittelevansa. Samalla se valottaa henkilön taloudellista tilannetta. Jollekin hemmottelu on ravintolassa syöty lounas, toiselle uusi vaate, kolmannelle yö hotellissa tai kallis hoito spassa. Taloudellisesta ahdingosta voi kertoa se, jos tilipäivänä pääsee vihdoin kauppaan ostamaan kermaista jogurttia tai tuoretta leipää.

Hemmottelu paljastaa henkilöhahmon arvoja, puutteita ja salaisia toiveitaan paljon hienovaraisemmin kuin pitkät selitykset. Näyttämällä kulutustottumuksia, voit antaa vastauksia esimerkiksi näihin kysymyksiin:

Mistä hän unelmoi, kun kukaan ei katso? Mihin hän käyttää rahansa? Mitä hän ei koskaan suostuisi ostamaan? Entä mitä hän valitsee vain siksi, että joku muu (kuka?) näkisi hänen valinneen oikein?

Valinnat voivat paljastaa myös ristiriitoja. Hän varaa pöydän kaupungin hienoimmasta ravintolasta, mutta huomaa kaipaavansa mummon keittiön arkisuutta. Hän ostaa kalliin hotelliyön, vaikka nukkuisi mieluummin riippumatossa järven rannalla. Tai ehkä hän huomaa, ettei osaa hemmotella itseään lainkaan vaan suorittaa myös vapaa-aikaa.

Kokeile, millainen tilipäivän ilottelu sinun näppäimistösi äärellä syntyy!

Kirjoittamisen ja tutkimisen iloa,
Tiina

Mutta entä jos vastausta ei koskaan tulisikaan?

Moni kiinnostava teksti rakentuu tuon jännitteen varaan. Teksti näyttää liikkuvan kohti jotakin, mutta kaartaakin viime hetkellä sivuun. Aiheesta puhutaan koko ajan, kuitenkaan koskaan osumatta sen keskelle. Lukija jatkaa lukemista, koska uskoo vastauksen olevan seuraavan kappaleen takana.

Ehkä juuri siksi kysymys kannattaa joskus jättää avoimeksi.

Tätä keinoa käytetään hienosti Tove Janssonin teoksissa, joissa henkilöt sanovat usein jotakin aivan muuta kuin mitä oikeastaan tarkoittavat. Kesäkirjassa isoäiti ja Sophia keskustelevat kivistä, veneistä ja saarista, mutta keskustelun alla liikkuvat ikääntyminen, kuolema ja yksinäisyys. Lukija ymmärtää vähitellen, mistä oikeastaan puhutaan, vaikka sitä ei lausuta ääneen.

Saman voi tehdä paljon pienemmässäkin mittakaavassa.

Ajatellaan vaikka tällaista alkua: “Miksi vanhoihin taloihin tekee mieli palata?”

Usein seuraava virke olisi vastaus. “Koska ne muistuttavat lapsuudesta.”

Mutta entä jos teksti tekeekin jotain muuta?

“Vanhoissa taloissa lattiat narisevat eri tavalla kuin uusissa. Ikkunoiden lasi vääristää maisemaa, niin että pihakoivu näyttää aina olevan liikkeessä. Yläkerrassa joku on joskus maalannut seinän vaaleansiniseksi, ja maali näkyy vielä ovenkarmin alta, vaikka sen päälle on vedetty kolme uutta kerrosta.”

Kysymys on yhä olemassa. Teksti kiertää sitä yhä lähempää, mutta ei vastaa.

Kirjoittajana voit kokeilla samaa. Kaikkea ei tarvitse selittää. Voit kirjoittajana luottaa lukijan kulkevan mukana, vaikka määränpäätä ei vielä näy.

Kirjoitusharjoitus

Kirjoita ensimmäiseksi muutama kysymys, joita olet pohtinut viime aikoina. Valitse niistä se, joka puhuttelee eniten juuri nyt.

Sen jälkeen kirjoita noin puolen A4-sivun verran tekstiä kysymyksen aiheesta vastaamatta itse kysymykseen.

Anna tekstin kaartaa sivupoluille. Voit kirjoittaa havainnoista, muistoista, keskustelusta tai yksityiskohdista, jotka tuntuvat liittyvän kysymykseen, vaikka eivät selitä sitä. Kun olet valmis, lue tekstisi ääneen.

Kysy itseltäsi: vastasinko sittenkin? Jos vastasit, kokeile poistaa juuri se kohta.

Ja entäpä jos editoidessasi otat kysymyksesikin pois. Miltä teksti sitten näyttää? Esimerkiksi Alex Schulman palaa teoksissaan samaan muistoon yhä uudelleen ja uudelleen. Hän ei selitä heti, miksi juuri se hetki on tärkeä, vaan näyttää siitä aina uuden kulman. Vasta vähitellen lukija ymmärtää, mitä kysymystä koko kirja oikeastaan kiertää. Pois pyyhitty kysymys on siis lukijan etsimä vastaus.

Kirjoittamisen iloa tähänkin viikkoon sinulle, kanssakirjoittajani!
Tiina

Välttelevä puhe, eli sama aiheen kiertäminen ja kaartaminen dialogissa, oli aiheenani kesäkuussa. Kokeilitko jo sen harjoitusta?

Kirjoittajalla on käytössään sama temppu.

Ajatellaan vaikka tätä:

Lasi putosi pöydältä ja särkyi lattialle.

Siinä tapahtui kaikki oleellinen. Lukija tietää mitä tapahtui.

Mutta entä jos tapahtuma onkin tärkeä?

Hänen hihansa hipaisi vesilasia juuri sen verran, että se lähti liukumaan. Lasin pohja rahisi pöytäpintaa vasten. He molemmat näkivät mitä oli tapahtumassa, mutta kumpikaan ei ehtinyt reagoida. Lasi kävi aivan pöydän reunan äärellä ikään kuin harkiten vielä kohtaloaan. Sitten painovoima voitti. Hetkeen ei kuulunut mitään. Vasta seuraavaksi tuli isku ja kirkas sirpaleiden räjähdys lattialla.

Todellisuudessa tapahtumasarjaan kului ehkä sekunti, mutta tekstissä aikaa venytettiin huomion avulla.

Hidastettu hetki toimii erityisen hyvin silloin, kun henkilölle tapahtuu jotakin tärkeää. Ihmiset nimittäin muistavat usein merkittävät tilanteet juuri tällä tavalla. Emme muista vain tapahtumaa vaan yksityiskohtia: ääniä, liikkeitä, ilmeitä ja pieniä havaintoja, jotka tuntuivat kestävän tavallista pidempään.

Kirjoittajana voit hyödyntää tätä. Kun huomaat tekstissäsi kohdan, jossa jokin todella merkitsee jotakin, älä aina kiirehdi eteenpäin. Kokeile pysähtyä.

Kirjoitusharjoitus

Valitse jokin tapahtuma, joka kestää todellisuudessa korkeintaan kolme sekuntia.

Esimerkiksi:

• lasi putoaa pöydältä

• joku avaa kirjeen

• puhelin alkaa soida

• ovi avautuu

• pallo osuu maaliin

• käsi koskettaa toista kättä ensimmäistä kertaa

Kirjoita tapahtumasta noin puolikkaan A4-sivun verran tekstiä, tai pidempäänkin, jos haluat. Tavoitteena on venyttää hetkeä hidastetuksi kohtaukseksi. Kiinnitä huomiota liikkeeseen, ääniin, tuntemuksiin ja siihen, mitä henkilön mielessä ehtii tapahtua juuri ennen ratkaisevaa hetkeä.

Kun olet valmis, lue tekstisi ääneen. Kysy itseltäsi: löytyykö tästä hetkestä jotakin, mitä en olisi huomannut, jos olisin kirjoittanut sen yhdellä lauseella?

Saatat yllättyä siitä, kuinka paljon kolmeen sekuntiin mahtuu.

Kirjoittamisen iloa tähänkin torstaihin sinulle!
Tiina

PS. Jos pidit tätä harjoitusta hyödyllisenä, tämä toissakeväinen teksti voi syventää ajatuksiasi teemasta:

Personifikaatiota käytetään paljon, emmekä aina edes huomaa sitä. Kun sanomme kiireen ajavan meitä tai onnen hymyilleen, annamme inhimillisiä ominaisuuksia ilmiöille, jotka eivät ole toimijoita. Kognitiivisen poetiikan näkökulmasta kyse ei ole vain koristeellisesta kielen tempusta. Peter Stockwellin mukaan ihminen hahmottaa maailmaa oman kehollisen kokemuksensa kautta (embodied cognition). Siksi liikkeeseen, lämpöön, etäisyyteen ja toimintaan liittyvät kokemukset näkyvät myös kielessä ja kirjallisuudessa. Personifikaatio hyödyntää tätä taipumusta: ymmärrämme abstrakteja ilmiöitä helpommin, kun ne alkavat muistuttaa ihmisiä.

Tänään kehotan sinua tekemään saman tietoisesti. Valitse jokin vuodenaika, tunne, rakennus, esine tai luonnonilmiö, ja anna sille tahto. Mieti, mitä se haluaa, miten se liikkuu ja millaisen vaikutuksen se tekee ympäristöönsä.

Talvi saapui kaupunkiin vanhana kuningattarena, joka ei koskaan pyytänyt lupaa. Se kulki hitaasti katuja pitkin hopeaviitta hulmuten ja kosketti jääsormillaan ikkunoita. Puut kumarsivat sen lipuessa ohi. Järvet hiljenivät. Vain korpit uskalsivat raakkua sen läsnä ollessa. Aamuisin kuningatar piirsi sanattomia viestejään huurteena lasiin ja öisin se komensi tähdet vartioimaan valtakuntaansa.

Talvi ei ole enää säätila vaan henkilöhahmo.

Kirjoitusharjoitus

Valitse jokin ympärilläsi oleva asia tai ilmiö, jota et tavallisesti ajattele toimijana. Se voi olla meri, sumu, kaupungin keskusta, kotitalo, vanha polkupyörä, suru tai vaikkapa aika itse. Kirjoita 150-200 sanan mittainen teksti, jossa siitä tulee henkilöhahmo.

Älä tyydy siihen, että tuuli kuiskaa tai sade tanssii. Kokeile rakentaa kokonainen persoona. Mitä tämä hahmo tavoittelee? Miten se kohtelee muita? Miten sen läsnäolo muuttaa ympäristöä?

Kun olet valmis, lue tekstisi ääneen. Tarkastele, missä kohdissa ilmiö sinun mielestäsi todella toimii ja missä kohdissa vain kerrot siitä. Editoi tarvittaessa.

Ja vielä yksi muistutus. Personifikaatio on vähän kuin mauste ruoanlaitossa. Oikein käytettynä se syventää makua ja tekee tekstistä mieleenpainuvan. Jos sitä ripottelee jokaiseen lauseeseen (tai edes kappaleeseen), koko annos alkaa maistua oudolta. Anna siis maailman herätä henkiin, mutta jätä myös tilaa asioille olla vain sitä, mitä ne ovat.

Kirjoittamisen iloa!
Tiina

Vinkkaan myös vanhasta postauksesta, jossa käsiteltiin samantapaista teemaa:

Kiinnostuitko tämän tekstin taustamateriaalista? Stockwell, Peter – Cognitive Poetics: An Introduction (2002/2019). Helposti lähestyttävä johdatus siihen, miten lukija rakentaa merkityksiä ja mielikuvia kirjallista tekstiä lukiessaan. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_11.pdf

Kirjoita teksti, jossa ensimmäinen ja viimeinen virke ovat samoja, mutta niiden merkitys on tekstin aikana muuttunut (ehkä jopa täysin vastakohtaiseksi).

Teen alle muutaman poiminnan julkaisun kommenttikentästä. Nämä laittoivat minun mielikuvitukseni liikkeelle. Sinäkin voit aivan hyvin poimia jonkin näistä, tai keksiä oman virkkeen ja rakentaa kohtauksen tai kokonaisen tekstin sen ympärille. Suomennan julkaisun englanninkieliset kommentit vapaasti oman taitoni mukaan.

Hän hymyili minulle kuin kuka tahansa tuntematon.

- Katso äiti, minä osaan lentää.

Tunnenko minä sinut?

En itke hautajaisissa.

En ollut yksin.

Tai voit tehdä pienen muutoksen ensimmäisen ja viimeisen virkkeen välillä, kuten tämän hyytävän kommentin jättänyt kirjoittaja teki:

“Äiti, olen hirviö!” lapsi kirkui lelumiekka kädessään.
“Äiti, olen hirviö”, mies sanoi pidellen puukkoa.

Kirjoittamisen ja luomisen iloa tähänkin torstaihin!
Tiina

Tällä viikolla julkaisen kenties Kirjoitusharjoituksen historian lyhimmän tekstin. Annan sinulle alkusanat, ja saat jatkaa tarinaa.

Ensimmäinen virkkeesi kuuluu näin:

Hän tiesi heti, ettei tästä saisi kertoa kenellekään.

Miten tarina jatkuu?

Kirjoittamisen iloa!
Tiina

“Mitä jos” on yksinkertainen rakenne, mutta samalla se on tehokas tapa käynnistää kirjoittaminen. Kysymys ei ole pelkästä ideasta, vaan muutoksesta, ja ennen kaikkea sen seurauksista.

Atwoodin ajattelussa maailma ei ole täysin vieras. Päinvastoin: lähtökohtana on todellisuus, joka on lukijalle tunnistettava. Sitten siihen tehdään yksi ratkaiseva siirto. Jokin kielletään, jokin katoaa, jokin kääntyy toisinpäin. Tarina syntyy siitä, mitä tämän jälkeen tapahtuu ihmisille.

Atwoodin tunnetuin romaani, The Handmade’s Tale (suom. Orjattaresi), kysyy esimerkiksi: Mitä jos yhteiskunta riistäisi naisilta heidän oikeutensa ja palauttaisi heidän arvonsa pelkäksi lisääntymiskyvyksi?

(Tässä välissä ehdotus ja toive: olisi hauska kerätä kommentteihin teissä lukijoissa heränneitä ajatuksia. Kerro teos, jonka “mitä jos” -kysymyksen tunnistit heti tätä lukiessasi.)

Seurausten logiikka

“Mitä jos” toimii, koska se sisältää jo valmiiksi konfliktin siemenen. Kun jokin muuttuu, joku hyötyy ja joku menettää. Joku sopeutuu, joku vastustaa. Valta jakautuu uudelleen. Tästä syntyy liike, ja tarina voi alkaa.

Nähdäkseni keskeistä kysymyksen asettelussa on, että se ei jää abstraktiksi. “Mitä jos ihmiset eivät lukisi?” on ajatus, mutta ei vielä tarina. Tarina alkaa vasta, kun kysymys ankkuroidaan tilanteeseen: kuka ei lue, missä, ja mitä siitä seuraa juuri hänelle. Hyvä “mitä jos” avaa kirjoittajalle kaksi suuntaa samanaikaisesti. Se pakottaa katsomaan sekä ulospäin että sisäänpäin. Toisaalta kirjoittaja tarkastelee maailmaa: järjestelmiä, sääntöjä, kulttuuria. Sen lisäksi hän sukeltaa yksilön kokemuksiin: pelkoon, haluun, häpeään, valintoihin.

Toinen olennainen piirre on seurausten logiikka. Mitä jos -kysymyksen tulee olla uskottava. Mitä lähemmäs todellisuutta kysymys tulee, sitä enemmän se alkaa vaivata. Ja mitä enemmän se vaivaa, sitä enemmän se kantaa tekstiä.

Usein kirjoittaminen pysähtyy siihen, että yrittää keksiä hyvän idean. Atwoodin kysymys ohittaa tämän esteen. Sinun ei tarvitse keksiä mitään valmista. Riittää, että uskallat muuttaa jotakin.

Kirjoittajana voit ajatella näin: Älä keksi maailmaa. Horjuta sitä.

Kirjoitusharjoitus: kaksi “mitä jos” -suuntaa

Tällä kertaa lähdet liikkeelle kahdesta erilaisesta kysymyksestä. Valitse toinen tai kokeile molempia.

1. Henkilökohtainen mitä jos

Kirjoita kysymys, joka kohdistuu yhteen ihmiseen. Pieneen muutokseen, jolla on suuret seuraukset.

Esimerkiksi:

• Mitä jos et enää muistaisi läheisintä ihmistäsi?

• Mitä jos kaikki ajatuksesi näkyisivät muille?

• Mitä jos huomaisit, että sinua tarkkaillaan, mutta et tiedä miten tai miksi?

Valitse yksi kysymys tai keksi oma. Kirjoita kohtaus, jossa muutos tulee näkyväksi. Älä selitä taustaa. Voit näyttää esimerkiksi hetken, jossa henkilö kohtaa tilanteen ensimmäisen kerran tai yrittää toimia sen kanssa.

2. Yleismaailmallisempi mitä jos

Kirjoita kysymys, joka muuttaa yhteistä todellisuutta.

Esimerkiksi:

• Mitä jos yksityisyys lakkaisi olemasta, ja kaikki olisi julkista?

• Mitä jos lukeminen alkaisi kadota sukupolvi sukupolvelta?

• Mitä jos jokin arkinen resurssi (vesi, ilma, valo) olisi rajoitettu?

Valitse kysymys. Kirjoita kohtaus ihmisestä tämän muutoksen keskellä. Kiinnitä huomiota konkreettisiin yksityiskohtiin: mitä näkyy, mitä sanotaan, mitä vältetään sanomasta.

Voit tehdä molemmissa harjoituksissa saman jatkopohdinnan: kysy kirjoittamisen jälkeen itseltäsi, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja seuraavaksi. Tämä tarina alkaa siitä, kun ensimmäinen vastaus ei riitä.

Lopussa on vielä aiheellista muistuttaa, että mitä jos -kysymyksen ei tarvitse olla dystooppinen. Myös hyviä asioita saa mitäjossitella. Tämän kirjoituksen tummanharmaat pilvet ovat vain kirjoittajan omia taipumuksia kirjoittaa enemmän surusta kuin onnesta.

Kirjoita (tälläkin viikolla) hyvin, ystäväni!

Ensi viikkoon,
Tiina

Kirjoita kesäyöstä.

Lainaa harjoitusideaa tekstisi hahmolle tai sukella omaan muistoosi. Vai kuulitko kenties joskus tarinan, joka on säilynyt mielessäsi? Nyt on aika kirjoittaa se auki. Sijoita se yöttömään yöhön ja anna tapahtumille kesäinen miljöö.

Tuleeko tarinastasi hulvaton ystävysten seikkailu, runollisen kaunis hetki aamuyön laiturilta vai hengästyttävän pelottava tositarina yöstä, jonka haluaisi unohtaa? Sinä päätät. Nyt ei ole mitään paineita, ei ajatustakaan julkaisusta, ei ulkopuolisen lukevaa katsetta. Tämän sinä osaat. Kirjoittaa. Anna sanojen viedä.

Kirjoittamisen iloa kesäyöhösi!

Tiina

Tällaisessa puheessa kiinnostavaa ei ole ensisijaisesti se, mitä jätetään pois, vaan se työ, jota hahmo tekee pysyäkseen ytimen ulkopuolella. David Mamet muistuttaa, ettei dialogissa ole kyse vain siitä, sanovatko ihmiset sitä, mitä todella tarkoittavat.

“People may or may not say what they mean... but they always say something designed to get what they want.”
– David Mamet

Ajatus siirtää huomion pois salaisuuksista ja kohti toimintaa. Hahmo ei ainoastaan jätä jotakin sanomatta, vaan hän yrittää puheellaan saavuttaa jotakin. Hän voi haluta säilyttää yhteyden toiseen, välttää häpeää, suojella itseään tai pitää keskustelun turvallisella alueella. Siksi vältteleminen ei ole puheen puutetta. Se on puhetta, jolla on suunta. Hahmo vastaa, mutta ei aivan siihen, mitä kysyttiin. Hän jatkaa puhumista, mutta ei siihen suuntaan, johon toinen yrittää mennä. Keskustelu kulkee hieman vinossa.

Välttelevä puhe ei välttämättä näy suurina eleinä vaan hyvin pieninä siirtyminä. Aihetta lähestytään, sitä kosketetaan, ja sitten jokin sana, sävy tai sivuhuomautus siirtää keskustelua muutaman sentin verran sivuun. Usein ollaan koko ajan hyvin lähellä ydintä - joskus lähempänä kuin avoimessa konfliktissa - mutta askel jää ottamatta.

Kun keskustelu pysähtyy ennen ydintä

Poimin seuraavan kohdan omasta käsikirjoituksestani, koska siinä liike tapahtuu hyvin hienovaraisesti: ollaan jo lähes perillä, mutta keskustelu pysähtyy ennen seuraavaa lausetta.

– Sä luit jo pienenä flikkana noita risti-ilimootuksia, isä sanoi. – Sulla oli sunnuntaihesari pöyrällä auki ja sieltä kirjoottelit pieneen vihkoos värssyjä.

Luin säkeen Hellaakoskea ennen kuin vastasin:

– Kai se oli äidistä luopumista.

Vatsanpohjaani kutitti, kun odotin isän vastausta. Nielaisin suussa pyörivän kahvin vasta, kun se tuli.

– Niin mäki sen silloon ajattelin.

Välttelevyys on usein hienovaraista. Se ei näy selkeänä aiheen vaihtamisena, vaan pikemminkin siinä, että keskustelu ei etene siitä kohdasta, josta se voisi syventyä. Hahmot jäävät ikään kuin kynnykselle. He tunnistavat oven, mutta eivät avaa sitä.

Ajattelen, että juuri näissä kohdissa dialogi alkaa hengittää. Kun kaikkea ei sanota, lukija alkaa kuunnella tarkemmin: mitä jäi kesken, mikä olisi voinut seurata, miksi juuri tämä hetki katkeaa tähän. Vältteleminen ei silloin ole puutetta vaan rakenne, joka pitää kohtauksen koossa.

Joskus tätä voi lähestyä kirjoittamalla hyvin pienestä tilanteesta ja seuraamalla, missä kohtaa sanat alkavat epäröidä.

Kirjoitusharjoitus: Dialogia kynnyksellä

Kirjoita dialogikohtaus kahden henkilön välille tilanteessa, jossa he tulevat lähelle jotakin tärkeää, mutta eivät pääse sen ytimeen. Aihe voi olla sinänsä selkeä (jokin menetys, päätös tai muistoon liittyvä asia), mutta huomio kannattaa pitää siinä hetkessä, jossa puhe alkaa hidastua.

Kirjoita pääosin dialogia, mutta voit halutessasi antaa lyhyitä kehollisia havaintoja, jos ne auttavat rytmiä. Vältä selittämistä. Anna jännitteen syntyä siitä, mikä jää kynnykselle, sanomatta.

Kun kirjoitat, tarkkaile erityisesti sitä kohtaa, jossa hahmot ovat lähimpänä ydintä. Usein juuri siihen syntyy pieni tauko, käännös tai vaikeneminen. Siihen ei tarvitse lisätä mitään suurta. Riittää, että annat kohtauksen päättyä hieman liian aikaisin.

Voit kysyä itseltäsi: missä kohdassa keskustelu olisi voinut jatkua, mutta ei jatkunut. Vastaus saattaa löytyä siitä rivistä, jonka kirjoittaminen tuntui kaikkein vaikeimmalta.

Toivottavasti harjoitus laittoi mielikuvituksesi liikkeelle!

Kirjoittamisen iloa viikkoosi,
Tiina

PS. Jos pidit tästä harjoituksesta, olen varma, että tämä reilun vuoden takainen Kirjoitusharjoitus on sinun mieleesi myös:

Tällä viikolla ehdotan teille Kirjoitusharjoitusta keskeneräisyydestä.

Kirjoita tilanteesta, joka jäi jollain tavalla kesken.

Miksi juuri tämä hetki on jäänyt sinuun (tai hahmoosi)? Oliko kyse ulkoisesta keskeytyksestä vai sisäisestä epäröinnistä? Mitä tilanteessa tapahtui ennen keskeytystä? Mitä sen jälkeen?

Muuttuiko tilanteessa jokin, vaikka mikään ei ”tullutkaan valmiiksi”?

Keskeneräisyys on voimakas draaman lähde. Hän, joka ei saanut sanoa lausettaan loppuun tai viimeistellä sitä, mitä aikoi tehdä, kantaa tilannetta usein mukanaan pidempään kuin sellaista hetkeä, jossa kaikki tuli selväksi. Voit siirtää tämän asetelman hahmollesi: mitä heidän elämässään jäi kesken ja miten se edelleen vaikuttaa heihin?

Tapoja lähestyä keskeneräisyyttä

Voit tarkastella hetkeä vaikkapa näistä kahdesta suunnasta:
– miltä keskeneräisyys tuntui tapahtuessaan
– miltä se näyttää nyt, kun sitä katsoo etäältä (sinä tai henkilöhahmosi)

Entä jos kirjoitat kohtauksen niin, että keskeytys on tarinan ydin? Tai niin, että lukija ei heti ymmärrä, mikä jäi kesken, mutta aavistaa sen.

Muistutan vielä, että kaikkia ehdottamiani harjoituksia voi käyttää suoraan osana omaa pidempää tekstiä.

Harjoitus voi toimia pienenä avauksena kohtaukseen, jota et ole vielä uskaltanut kirjoittaa.

Kirjoittamisen iloa sinulle, kanssakulkijani!

Ensi viikkoon,
Tiina

Subscribe now

Bookerin mukaan nämä tarinoiden ‘perusjuonet’ ovat syvärakenteita, jotka toistuvat myyteissä, kansansaduissa, romaaneissa, elokuvissa ja nykyisessä populaarikulttuurissa.

Tarinat eivät ole vain juonia vaan emotionaalisia lupauksia lukijalle. Kokeneelle kirjoittajalle ajatus on hyödyllinen siksi, että rakenteet auttavat tunnistamaan, millaista emotionaalista liikettä juonivetoinen tarina tavoittelee.

Avaan Bookerin tarinatyypit alle. Käytän niistä yhtä valitsemaani suomennosta, mutta laitan englanninkielisen alkuperäiskäsitteen sulkuihin, jotta voit itse miettiä, kutsuisitko sitä mielummin jollain toisella nimellä.

Tarinatyypit

Tunnistat todennäköisesti useamman jo ennen kuin luet kuvaukset loppuun.

Altavastaaja (Underdog)

Tässä rakenteessa päähenkilön maailma joutuu epätasapainoon jonkin suuren uhan vuoksi. Oleellista on epätasapaino päähenkilön ja uhan voimien välillä, siitä nimikin: altavastaaja. Päähenkilö saattaa aluksi yrittää sopeutua, kiertää tai pienentää ongelmaa, mutta jossain vaiheessa käy selväksi, että kohtaaminen on väistämätön. Tarina rakentuu sen ympärille, mitä tapahtuu, kun päähenkilö lakkaa perääntymästä. Tarinatyypistä käytetään usein myös nimeä Overcoming the monster, hirviön voittaminen.

Hirviö voi olla konkreettinen vihollinen, järjestelmä, epidemia tai päähenkilön oma pelko. Olennaista on, että uhka kasvaa tarinan aikana suuremmaksi kuin yksilö itse. Tarinatyypin voima syntyy eskalaatiosta: mitä lähemmäs katastrofia päästään, sitä enemmän lukija sitoutuu ratkaisuun. Samalla hyvä hirviö heijastaa jotakin kulttuurin syvempää pelkoa. Siksi klassiset monsteritarinat vanhenevat harvoin. Minusta nykykirjoittajalle kiinnostava kysymys kuuluukin: mitä meidän aikamme hirviöt ovat?

Esimerkkejä: Mary Shelley: Frankenstein, Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen, J.K. Rowling: Harry Potter -sarja

Ryysyistä rikkauksiin (Rags to Riches)

Nimestään huolimatta tämä ei ole tarina rahasta vaan identiteetistä. Päähenkilö aloittaa näkymättömänä, aliarvioituna tai irrallisena ja löytää vähitellen oman arvonsa. Rakenteen vaikeus on siinä, että ulkoinen nousu ei yksin riitä. Jos henkilöhahmo vain yhtäkkiä saa kaiken, tarina jää latteaksi. Aidosti toimivissa versioissa päähenkilö joutuu myös kasvamaan ansaitakseen uuden asemansa. Tai ymmärtämään, ettei asema ollutkaan tärkein palkinto.

Esimerkkejä: Charlotte Brontë: Jane Eyre, Waris Dirie: Aavikon kukka, Tara Westover: Opintiellä

Löytöretki (The Quest)

Löytöretken rakenteessa tärkeintä ei ole määränpää vaan matkan aikana tapahtuva muutos. Sankari tai ryhmä lähtee kohti jotakin konkreettista tavoitetta (artefaktia, paikkaa, vastausta, ihmistä) ja kohtaa erilaisia haasteita. Esteet eivät ole pelkästään fyysisiä. Ne voivat liittyä pelkoon, epävarmuuteen, luottamukseen toisiin ihmisiin. Löytöretkeilijä löytää matkan aikana jotain merkityksellistä itsestään. Tämä rakenne toimii erityisen hyvin silloin, kun ympäristö voi muuttua jatkuvasti. Jokainen uusi paikka tarjoaa mahdollisuuden testata henkilöhahmoa eri tavalla. Siksi löytöretki on edelleen fantasia- ja seikkailukirjallisuuden perusmuoto.

Esimerkkejä: Homeros: Odysseia, J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta, Paulo Coelho: Alkemisti

Matka ja paluu (Voyage and Return)

Tässä rakenteessa päähenkilö joutuu pois normaalista maailmastaan outoon, usein jopa absurdiin todellisuuteen. Vieras maailma voi olla fantastinen, psykologinen tai sosiaalinen, mutta sen tehtävä on sama: paljastaa jotakin päähenkilöstä. Toisin kuin löytöretkessä, painopiste ei ole tavoitteen saavuttamisessa vaan kokemuksessa. Paluu on ratkaiseva osa rakennetta. Ilman sitä tarina jää helposti pelkäksi eksymiseksi. Nykykirjallisuudessa tätä rakennetta näkee paljon myös realistisessa muodossa: burnoutin kokenut ihminen muuttaa maaseudulle, katoaa digiverkosta tai ajautuu vieraaseen yhteisöön, ja palaa muuttuneena.

Esimerkkejä: Lewis Carroll: Liisa Ihmemaassa, J.M. Barrie: Peter Pan, Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareillle

Komedia (Comedy)

Bookerin käyttämä käsite komedia ei tarkoita ensisijaisesti vitsejä vaan järjestyksen tai yhteyden palautumista. Komedian maailma alkaa usein väärinkäsityksillä, jotka purkautuvat lopussa yhteiseksi ymmärrykseksi. Ihmiset tulkitsevat toisiaan väärin, puhuvat ohi tai tekevät oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Taustalla voi olla myös syvempiä jännitteitä, kuten luokkaeroja, sukupolvien eroja ja kulttuurisia odotuksia. Ensin jokin menee pieleen, sitten toinen, ja lopulta kokonaisuus on niin sotkussa, että sen on pakko purkautua. Kun purkautuminen tapahtuu, tapahtuu myös tunnistaminen: ihmiset näkevät toisensa hetken aikaa ilman vääristymiä. Siksi monet hyvät komediat ovat oikeastaan erittäin tarkkoja kuvauksia sosiaalisista rakenteista.

Esimerkkejä: William Shakespeare: Kesäyön unelma, Helen Fielding: Bridget Jonesin päiväkirja, Emily Henry: Hassu juttu

Tragedia (Tragedy)

Tragediassa päähenkilö ei yleensä tuhoudu sattumalta vaan oman sokeutensa vuoksi. Hän haluaa jotakin liikaa, liian myöhään tai väärästä syystä. Hyvän tragedian sanotaan pakottavan lukijan samaan aikaan ymmärtämään ja pelkäämään päähenkilöä. Siksi tragedian ytimessä on usein moraalinen ristiriita. Myös lukija saattaa tunnistaa hahmossa jotakin itsestään. Modernissa kirjallisuudessa tragedia on hiljaisempaa kuin klassisissa malleissa. Tuho ei välttämättä ole kuolema vaan esimerkiksi kyvyttömyys rakastaa, muuttua tai nähdä muita ihmisiä oikein.

Esimerkkejä: William Shakespeare: Romeo ja Julia, Douglas Stuart: Shuggie Bain, Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Uudelleensyntyminen (Rebirth)

Uudelleensyntymisen tarinatyypissä päähenkilö on henkisesti tai emotionaalisesti lukkiutunut. Tarinan tehtävä on murtaa tämä jäätynyt tila. Usein mukana on toinen hahmo, joka pakottaa päähenkilön kohtaamaan itsensä ja oman toimijuutensa. Tarinan ytimessä on kysymys: onko muutos todella mahdollinen, vai onko päähenkilö tuomittu pysymään ennallaan? Rakenteen voima syntyy kontrastista: mitä kovempi, kylmempi tai sulkeutuneempi hahmo alussa on, sitä merkityksellisemmältä pienikin avautuminen tuntuu. Muutos ei useinkaan tapahdu kerralla, vaan se vaatii murtuman: hetken, jossa vanha tapa olla ei enää kanna. Silloin uudelleensyntyminen tulee mahdolliseksi.

Esimerkkejä: F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus, Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla, Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Sama tarina voidaan kertoa eri näkökulmista

Sama tarina voi asettua useampaan muottiin sen mukaan, mitä siinä korostat: onko kyse kohtaamisesta, muutoksesta vai menetyksestä. Yksi kirjoittaja näkee tarinassa hirviön voittamisen, toinen uudelleensyntymisen. Joku kertoo saman tapahtuman tragediana, toinen kirjoittaa siitä löytöretken.

Tarinatyyppi ei siis ole lopullinen luokitus, vaan näkökulma, linssi, jonka läpi omaa materiaalia katsoo. Kun vaihdat linssiä, muutos tapahtuu yllättävän nopeasti: painopiste siirtyy, merkitykset järjestyvät uudelleen. Yhtäkkiä huomaat kirjoittavasi aivan toisenlaista tekstiä, vaikka tarinan lähtökohta on täsmälleen sama.

Itse olen ammattikorkeakoulun luovan kirjoittamisen kursseilla opettaessani havainnut, että opiskelijoiden tekstit alkavat kehittyä seitsemän tarinatyyppiä esittelevän tunnin jälkeen. Teksteihin tulee suunta, jota niissä ei aiemmin ollut.

Kuka tietää, ehkä siellä lukijoissa on joku, joka tarvitsi juuri tämän jaon nähdäkseen oman tekstinsä seuraavan askeleen.

Tämän viikon Kirjoitusharjoitus onkin enemmän pohdintaa: Missä tarinassa sinä olet juuri nyt?

Jos sinulla ei ole keskeneräistä tekstiä, jota jatkaa, nyt sinulla on erinomaiset eväät ryhtyä kirjoittamaan sellaista. Mikä tarinatyypeistä houkuttelee sinut tänään tekstin ääreen?

Kirjoittamisen iloa!
Tiina

Valitse mielitekojesi ja fiiliksesi mukaan alla oleva audioraita, klikkaa se päälle ja ala kirjoittaa ensimmäisenä mieleentulevia asioita. Katso, mihin ne vievät sinut. Tietenkin voit kokeilla molempia ääninäytteitä!

Uskallan väittää, että jokin muisto tai mielikuva herää mielessäsi heti ääniä kuultuasi. Ala kirjoittaa tuota kuvaa sanoiksi.

Haluan väkijoukon keskelle (klikkaa nuolinäppäintä):

Haluan omaan rauhaan luonnon keskelle:

Ääni voi toimia kirjoittamisessa yllättävän vahvana virittäjänä. Taustalla kuuluva puheensorina, sateen ääni tai musiikki ei ainoastaan luo tunnelmaa, vaan voi auttaa siirtymään arjen keskeltä mielikuvituksen tilaan. Ääni toimii erinomaisena siltana. Se avaa muistoja, herättää mielikuvia ja auttaa keskittymään hetkeen, jossa teksti alkaa syntyä. Kun kuuntelee tarkasti, kirjoittaminen voi tuntua vähemmän suorittamiselta ja enemmän astumiselta toiseen paikkaan. Todelliseen tai kuviteltuun.

Onko sinulla suosikkilevyjä, lempiartisteja tai soittolistoja, joita kuuntelet kirjoittaessasi? Jaa meille kaikille Kirjoitusharjoituksen lukijioille hyviä vinkkejä!

Itse suosin ‘music for writing’-listoja Spotifysta tai YouTubesta. Niihin valikoiduissa kappaleissa ei ole lyriikkaa, joka häiritsisi kirjoittamista. Myös sateen äänimaisema rauhoittaa kirjoittamisen äärelle ja muodostaa kuin pehmeän seinän minun ja ympäröivän maailman väliin. Siksipä vastamelukuulokkeissani harvemmin on musiikkia, mutta usein sieltä kuuluu pisaroiden ropinaa ikkunaa vasten.

Kirjoittamisen iloa audioraitojen parissa!
Tiina

Valitse tänään jokin kirja, josta olet pitänyt ja tee sille ruumiinavaus.

Lyhyemmässä mallissa voit tehdä saman yhdelle kirjan luvuista.

Oma lähestymistapani on hyvin yksityiskohtainen ja käytännönläheinen. Piirrän ruutuvihkoon tai isommalle paperille koko teoksen kertojien aikajanat. Sen jälkeen tiivistän muutamaan sanaan luvun päätapahtumat.

Kuvasta näet, miten olen purkanut Terhi Törmälehdon upeaa Taavi-teosta. Kirjassa on kolme kertojaa: päähenkilö Taavi, hänen äitinsa Ruusa ja pikkuveljensä Veikko. Taavi kertoo tarinaa kahdelta eri aikatasolta, jatkosodasta vuosina 1940-1941 sekä yhden päivän tapahtumista Ruotsin Göteborgissa heinäkuussa 1967.

Mitä hyötyä tästä on?

Kun pilkon teoksen näin osiin, alan nähdä sen “luurangon”. Huomaan, miten kirjailija rytmittää tapahtumia, missä kohtaa jännite kasvaa ja missä lukija saa hengähdystauon. Samalla paljastuu, kuinka eri kertojat kantavat tarinaa: kuka vie juonta eteenpäin, kuka syventää teemaa ja kuka tuo mukaan ristiriidan.

En tee tätä ensimmäisellä lukukerralla. Ensin luen ahmien, sitten analysoiden. Kun huomaan avanneeni erityisen hyvän kirjan, uppoudun tarinaan, kieleen ja kerrontaan. Yritän malttaa tutkivan mieleni kirjan loppuun saakka. Sitten aloitan uudelleen, ja rakentelen luurankoa.

Toisella lukukerralla lukeminen muuttuu aktiiviseksi. En enää vain seuraa tarinaa, vaan alan keskustella sen kanssa.

Miksi tämä kohtaus on juuri tässä? Miksi näkökulma vaihtuu nyt? Entä jos tätä siirtäisi?

Kun kysyn näitä kysymyksiä muiden teksteistä, alan huomaamatta esittää niitä myös omalleni.

Romaani on tarkasti rakennettu kokonaisuus. Ja juuri tuon rakennustavan voit siirtää myös omaan kirjoittamiseesi.

Lainaa rakennetta ja kirjoita

Kannustan lämpimästi tekemään tarkan avauksen koko valitsemallesi teokselle. Poimi sen jälkeen jokin luku, josta aivan erityisesti pidit. Lue se kuin kirjailija: Miten jännite rakentuu? Milloin lukija saa tietää jotain olennaista? Missä kohtaa tunne kääntyy?

Tee havainnoistasi lista, ja kokeile sitten tätä:

Kirjoita oma kohtaus, joka kulkee samaa reittiä. Samankaltainen rytmi, samankaltainen paljastamisen tapa, miljöön kuvaus, dialogin vaihtelu, jne. mutta täysin oma sisältösi.

Ajattele, että lainaat rakennetta, et tarinaa.

Olisipa kiva kuulla, jos siellä on toisia ruumiinavailijoita ja analysoivia lukijoita. Minkä kirjan (tai kirjan luvun) purit osiin? Jätä kommenttikenttään viesti minulle!

Lukemisen, tutkimisen ja kirjoittamisen iloa!
Tiina

Ruotsalainen proosa = aikatasot ovat koko ajan läsnä.
Kaava = nykyhetki - aikaisempi muisto (vanhin hetki) - tuoreempi muisto - oivallus.

Merkinnän viereen olen kirjoittanut Alex Schulman! sillä kaava mallintaa Schulman-tyyppistä aikatasojen päällekkäisyyttä ilman, että siitä tulee tekninen. (Jostain syystä Schulman innoittaa minua näiden harjoitusten kirjoittamiseen verrattain usein. Mainitsen hänet myös näissä harjoituksissa: Maaginen ulottuvuus tarinaan sekä Kerro tarina lopusta alkuun)

Ruotsalainen proosa

Ruotsalaista proosaa ei rakenneta aikajanan mukaan vaan eräänlaisen tunnemagneetin varaan. Sama tunne vetää eri ikäiset hetket yhteen. Kohtaus voi rakentua esimerkiksi näin:

• nykyhetki on arkinen ja rajattu

• muisto tulee ärsykkeen avulla

• aikatasot hengittävät samassa kappaleessa

• oivallus on hiljainen, ei opettava

Aloitetaan nykyhetkestä:

Seison portaikossa ja kuuntelen, kuinka naapurit puhuvat oven takana. En kuule sanoja, vain naurua ja äänten nousuja, sitä kevyttä rytmiä, joka syntyy silloin kun ihmiset ovat tottuneet toisiinsa. Avain on taskussa, mutta en kaiva sitä esiin vielä. En halua mennä tyhjään kotiin, joten jään osallistumaan naapureiden arkeen oven toiselta puolelta.

Nykyhetki ei ole vielä merkityksellinen. Se on liian tavallinen ollakseen tärkeä, ja siksi lukija luottaa siihen. Nykyhetkellä on yksi tehtävä: avata tila.

Ensimmäinen muisto, vanhin hetki:

Sama tunne palaa mieleen koulun pihalta, vuosikymmeniä sitten. Seison kentän laidalla ja seuraan, kuinka muut valitsevat joukkueita. Minun nimeni sanotaan viimeisten joukossa, joskus ei ollenkaan. Seison kädet taskuissa ja teeskentelen, että kengännauhan solmu on kiinnostava. Opettaja ohjaa minut häviävään joukkueeseen.

Huomaa, että muistoon ei siirrytä vuosiluvulla eikä lukijalle selitetä elämäntilannetta. Lyhyt ja kirkas aistikuva riittää, minun nimeni sanotaan viimeisenä, kengännauhat.

Vanhemmassa muistossa tunne on sama, mutta panokset ovat lapsen kokoiset. Minusta tämä on kaavan tärkein kohta: ensin tunne, vasta sitten merkitys.

Tuoreempi muisto:

Töissäkään en juuri koskaan istunut kahvihuoneen tuolilla. Seisoin oven suussa, ja nojailin oven pieleen. Kuuntelin kollegoiden keskusteluja ja nyökkäilin oikeissa kohdissa. Olin puoliksi mukana, puoliksi ulkona. Huone oli täynnä ihmisiä, jotka puhuivat toisilleen suoraan. Minut keskustelu kiersi vaivattomasti.

Oivallus:

Joku avaa oven ylemmässä kerroksessa. Minä kaivan avaimeni taskusta ja kävelen omalle ovelleni. Tajuan, etten ole jäänyt ulkopuolelle siksi, ettei minua olisi kutsuttu. Olen seissyt aina kynnyksellä itse. Tarpeeksi lähellä nähdäkseni kaiken, liian kaukana astuakseni sisään.

Salli minulle nopea harjoitusmainen kirjoittaminen, keksin yllä olevat esimerkkitekstit vailla mitään suurempaa suunnitelmaa tai sanomaa, jotta sain kaavan avatuksi.

Harjoitus: kokeile ruotsalaisen proosan kaavaa

Kirjoita teksti, jossa aikatasot ovat yhtä aikaa läsnä.

1. Kirjoita muutama lause nykyhetkestä.
   Muista arkisuus. Kerro, missä henkilöhahmosi on, mitä hän tekee.

2. Anna yhden yksityiskohdan viedä hänet vanhimpaan muistoon, jossa sama tunne on läsnä.

3. Siirry tuoreempaan muistoon, jossa sama tunne toistuu toisin.

4. Palaa nykyhetkeen ja kirjoita yksi lause, jossa jokin liikahtaa.

Kas, kirjoitat ruotsalaista proosaa!

Kirjoittamisen iloa päivääsi!
Tiina

Viime päivien ajan mielessäni on pyörinyt aiemmin julkaisema harjoitus, jonka hain nyt teille arkistoista. Se olikin järjestyksessään toinen Kirjoitusharjoitus, ja mielestäni edelleen niin hyvä, että ansaitsee tulla uudelleen esiin nostetuksi.

Osoitemuistoja -harjoitus ohjaa sinua palaamaan elämäsi eri koteihin. Aloita listaamalla kaikki osoitteet, joissa olet asunut, virallisia ja epävirallisia myöden. Seuraavaksi valitse yksi osoite ja kirjoita siihen liittyviä muistoja erityisesti aistien kautta: ääniä, tuoksuja, tuntemuksia ja arkisia yksityiskohtia.

Tämä harjoitus kannustaa tutkimaan kodeissa elettyjä hyviä ja huonoja hetkiä sekä niiden merkitystä omassa elämässäsi vapaasti, itselle kirjoittaen, faktan ja fiktion rajaa pelkäämättä.

Jos tykkäät mielummin kirjoittaa fiktiivisistä hahmoista, lainaa omaa tai jonkun läheisesi kotia hahmoillesi.

Minä kirjoitan nyt elämääni yhtä uutta kivaa lukua. Muutto on aina mahdollisuus uudelle. Uudet seinät, uudet naapurit, uudet kulmat. Uusi tunnelma. Sitä kohti kädet pahvista ja siivousaineista rohtuneina.

Ensi viikkoon! Siihen saakka, kirjoittamisen iloa.
Tiina

Kirjoita hyvin yksinkertainen lause. Sellainen, joka ei selitä, tulkitse tai kommentoi, ainoastaan toteaa. Esimerkiksi:

Poika avasi oven.

Seuraavaksi kirjoita 3–4 lausetta, jotka ilmaisevat täsmälleen saman ajatuksen, mutta eri tavoin. Tapahtuma pysyy samana, mutta sanat, rytmi ja näkökulma vaihtuvat. Näin venytät sanavarastoasi, mielikuvitustasi ja kielitajua. Opit näkemään, miten monta muotoa yhdellä ajatuksella voi olla.

• Hetken epäröityään poika tarttui ovenkahvaan ja veti oven auki.

• Hiljaisuus rikkoutui, kun ovi narahti ja poika astui sisään.

• Oven takana oli kaikki se, mitä hän oli odottanut, ja siksi poika avasi sen.

• Nopeasti, melkein huomaamatta, ovi liikahti ja lapsi oli jo toisella puolella.

Kirjoita ensin yksinkertaisesti. Palaa sitten samaan ajatukseen ja kysy:
Miten tämän voisi sanoa paremmin, kuvailevammin, tunnelmallisemmin?

Yksi lause ei vielä ole teksti, mutta se sisältää jo kaikki tekstin mahdollisuudet. Kun pysähdymme sen äärelle, alamme nähdä, mistä kirjoittaminen oikeastaan rakentuu.

Halutessasi toista harjoitus uudella lauseella. Saatat yllättyä, kuinka paljon kieltä, tyyliä ja tarinaa mahtuu pieneen ajatukseen. Harjoitus on nopea ja kevyt, eikä vaadi suurta suunnittelua. Sen voi toteuttaa missä ja milloin vain omassa mielessään, kirjoittaa puhelimen muistiinpanoihin tylsällä hetkellä, kuitin taakse kapakan pöydässä tai omassa kirjoittamisrauhassa kotona. Harjoitus sopii yhtä hyvin lämmittelyksi kuin avuksi keskeneräisen tekstin tai uuden tarinan äärellä.

Seuraavan kerran, kun et tiedä mistä aloittaa, aloita yhdestä lauseesta. Katso, mihin se sinut vie. Uskoisin, että aika pitkälle.

Kirjoittamisen iloa torstaihisi!
Tiina